PESTO PARAHIN PALANEN

ITALIAN IHANA IHME

LIGURIAN LUMOOVA LUOMUS

PASTAN KUMPPANI KUTSUVA

1 runsas ruukkunen basilikanpa pensasta

pinjansiemenet pussista, taikka saksanpähkinöitä, suussa sulavaa suloa

parmesaanista palanen taikka pecorinosesta, käypä Ruotsinkin rakkahin,Västerbottenin valoisa

vahvuutta valkosipulista, komea kynsi jos ei kahta, kolmesta kaikkoaa kamaluudet, vampyyritkin vaikenevat

oliiviöljyä oivallista, puun marjoista makeaa, terveellistä tuotantoa

Kaapista kurkota kapine, monitoiminen mukaasi.

Kokoa kone kunnolla, pane pöydälle pakana!

Älä pesua pohdi, mielestä heitä hassuttelut!

Vielä ei vaadita pesua, eikä harjan huitelua.

Saata siemenet surman suuhun, kieräytä kone käyntihin.

Valkosipulia vaativat, vahvuutta ja voimakkuutta!

Juustonpalaset pyöräytä, kunnes pieninä paloina,

raa’asti raasta ja riko, komeasti kone käypi!

Jo on aika basilikan, tajuntaa tukevan tuoksukimpun,

kimpun kauniin ja komean.

Leikkaa lehtiset latvasta, riivi rungosta suuremmatki,

koeta koneeseen kieräytellä, saata siementen sekahan.

Vahvan vihreän värinen, kevään tuore tuoksuvainen,

jo on kastike kultainen, herkku hyvänkin makuinen.

Vaan ei vielä valmista, pestosta puuttuvi palanen:

oliivin öljy öylättinä, osallisena olennainen, etelän eloisa ihme.

Valuta voidetta vanana, kauniista kaada kultaista.

Jo vain valmista pestonen, pesto paras ja pesto pyhä.

Jo on aika pastan teon.

Unohda pahat pastat, halvat hersylät helkkariin heitä!

Valitse tarkoin tuotteesi, kuin myös muoto ja myös malli:

pesto vaativi omansa, muodon mainion makoisan.

Kastike kaatuvi koloihin, tarkkaan tuumi tämän tähden!

Peston kultainen kumppani, paras pasta pestoselle,

aterian osana olennainen, on trofie taikka linguine,

laulavaiset lautasella, kailottavaiset kattilassa!

Suussa sulavat suloiset, heleät hekumaherkut!

KAURASTA KOVASTI KASVUA,

PUUROSTA PALJASTA PUHTIA,

ELOA EMÄNNÄN OLLAKSENSA,

ILOA ISÄNNÄN IHMETELLÄ

½ l vettä, viljaa veen emosen, kirkkahinta juhlajuomaa

2 dl kaurasenpa hiutaleita, hyviä hivenainehia

suoloja suun syötäväksi, maun mukahan matkahan

Liedelle laske patasi, kattilasi tuolle tunge.

Jo vain vettä kiehautatki, niin keität, niin katsot:

kun kuplia tulevi, pintaan paljaita pyörylöitä,

jo otat hiutaleet hyvätkin, nostat nuo omat namuset, kaadat kauraset vetehen.

Ja jo vatkaat lusikalla, kauhalla kiedot korean kauran, vispilällä valkoharjan.

Laske liekin loimotusta, pienennä palon puhtautta,

vähennä voimaa vahvan virran.

Kannella kata kattilainen, peitä pienoinen patasi.

Hauvuttele, katastele, oottele oma aikasi.

Vaan elä unoha kattilaista, mielessä pidä mokoma!

Muuten maistat mörön maun, pohjaan palaneen puraiset,

patasi pilalle poltat, hälyttimesi herätät, inhan itkuisen ininän!

Vaan jos muistat makeaisen, huttusi hyvän ja halutun,

kissan kehräävän kiertelemän,

niin jo maistat maun makean, hutun hyvän ja himoitun,

ihanaisen ihmeherkun, puuron parhaimman puraiset.

Suolaa sipaise suun syödä, mutta muista veresi virta,

paineet pahaiset puistattele, loitolle lykkää lihava loinen!

Makea puuro on puuronaki, vieläi makeempi maustettuna:

voista silmä tai maiosta maku, mustikkakeitosta mainioin!

Ja jo kuulemma muilla mailla, ylevällä ylängöllä,

Skotlannin kanervakankahilla, maassa mahtavain sotijain,

miesten mekkoja pitäväin, linnojen luona ja linnoissaki,

mikseipä myöskin muualla, puetaan puuro paksumminkin:

viskillä valellaan valkohuntu, voimistetaan viinasella,

napanterilla namustetaan!

Mikseipä myös meiän mailla, näillä raukoilla rajoilla,

pohjan perillä pakkasessa,

voisi valuttaa viskiä, kokeilla Skotlannin konstia?