KAURASTA KOVASTI KASVUA,

PUUROSTA PALJASTA PUHTIA,

½ l vettä, viljaa veen emosen, kirkkahinta juhlajuomaa

2 dl kaurasenpa hiutaleita, hyviä hivenainehia

suoloja suun syötäväksi, maun mukahan matkahan

Liedelle laske patasi, kattilasi tuolle tunge.

Jo vain vettä kiehautatki, niin keität, niin katsot:

kun kuplia tulevi, pintaan paljaita pyörylöitä,

jo otat hiutaleet hyvätkin, nostat nuo omat namuset, kaadat kauraset vetehen.

Ja jo vatkaat lusikalla, kauhalla kiedot korean kauran, vispilällä valkoharjan.

Laske liekin loimotusta, pienennä palon puhtautta,

vähennä voimaa vahvan virran.

Kannella kata kattilainen, peitä pienoinen patasi.

Hauvuttele, katastele, oottele oma aikasi.

Vaan elä unoha kattilaista, mielessä pidä mokoma!

Muuten maistat mörön maun, pohjaan palaneen puraiset,

patasi pilalle poltat, hälyttimesi herätät, inhan itkuisen ininän!

Vaan jos muistat makeaisen, huttusi hyvän ja halutun,

kissan kehräävän kiertelemän,

niin jo maistat maun makean, hutun hyvän ja himoitun,

ihanaisen ihmeherkun, puuron parhaimman puraiset.

Suolaa sipaise suun syödä, mutta muista veresi virta,

paineet pahaiset puistattele, loitolle lykkää lihava loinen!

Makea puuro on puuronaki, vieläi makeempi maustettuna:

voista silmä tai maiosta maku, mustikkakeitosta mainioin!

Ja jo kuulemma muilla mailla, ylevällä ylängöllä,

Skotlannin kanervakankahilla, maassa mahtavain sotijain,

miesten mekkoja pitäväin, linnojen luona ja linnoissaki,

mikseipä myöskin muualla, puetaan puuro paksumminkin:

viskillä valellaan valkohuntu, voimistetaan viinasella,

napanterilla namustetaan!

Mikseipä myös meiän mailla, näillä raukoilla rajoilla,

pohjan perillä pakkasessa,

voisi valuttaa viskiä, kokeilla Skotlannin konstia?